Onnellisen Labdadorin lellimisopas

Eräänä päivänä haimme kotiin pienen mustan labdadorin pennun. Hän oli silkkinen ja pehmoinen, utelias ja kovin hämmentynyt siitä, että joutui seitsemän viikkoisena ihan vieraan perheen matkaan hurisevalla härvelillä. Onneksi hän sai olla kuitenkin lämpimässä sylissä matkan ajan. Uudessa kodissa oli vieraat hajut ja hän pääsi pienessä pentupannassa ja -hihnassa tutustumaan uuteen pehmoiseen petiin, jossa oli muutamia leluja. Tutustutiin myös juomakuppiin ja ruokakuppiin keittiössä. Käytiin pihalla pissalla, jonka jälkeen suloisuus oli jo valmis päiväunille.

Tästä pienestä pennusta kasvoi varhaisen sosiaalistamisen ja aktiivisten tutkimusmatkojen jälkeen ensin asuntoa surutta uuteen kuosiin laittava termiitti, sitten pentukoulun jälkeen hienosti uutta oppiva isompi pentu ja jossain vaiheessa sitten käskyjä unohteleva teinari ja välillä nätisti vierellä kulkeva nuori koira. Kaikkiin näihin vaiheisiin on liittynyt uutta opittavaa sekä pennulle, että pennun perheelle. Tietoa on löytynyt netistä, kirjoista, kouluttajilta sekä erityisesti koiratuttavilta, joita puistoissa ja vapaa-ajalla on tavattu. Myös kasvava määrä koiraliikkeitä pitää sisällään suuren joukon koirista välittäviä ja tietäviä ihmisiä. Koira tuokin mukanaan liikunnan ja ulkoilun lisäksi myös sosiaalisuutta. Kaikkea tätä haluamme nyt näiden nettisivujenkin osalta jakaa heille, joiden sydämeen on ikuisesti painunut tassunjäljet. Hauskaa, että olet täällä ja toivottavasti löydät ajatuksia ja ideoita omaan koiraelämään!