Se hetki, kun koiranpentu tulee kotiin, on usein täynnä iloa, odotusta ja… vähän epävarmuutta. Me muistan niin elävästi sen hetken, kun pikkupallo tassutteli eteisen kynnyksen yli – ja samalla alkoi matka, johon ei ihan mikään ohjekirja ollut täysin valmistellut.
Tässä jutussa me käydään askel askeleelta läpi, miten pennun kotiutus kannattaa suunnitella ja toteuttaa, jotta alkutaival olisi mahdollisimman stressitön – sekä sinulle että uudelle perheenjäsenelle. Mikä on se yksi pieni virhe, joka aiheuttaa eniten turhaa itkua öisin ensimmäisinä viikkoina? Palaamme siihen kohdassa ’Yöt uuden pennun kanssa’.
Ennen kuin koiranpentu tulee kotiin
Ennen kuin koiranpentu saapuu uuteen kotiinsa, kannattaa pysähtyä hetkeksi ja miettiä käytännön asioita: onko koti todella valmis? Me huomattiin ensimmäisellä kerralla, että johdot, roikkuvat verhot ja avoimet roskikset houkuttelivat enemmän kuin kaikki lelut yhteensä. Pennulle kannattaa järjestää rauhallinen paikka, jossa se saa levätä ilman häiriöitä – esimerkiksi makuuhuoneen nurkka tai rauhallinen eteinen toimii usein hyvin. Valmiiksi hankitut tarvikkeet, kuten peti, panta, hihna, ruokakuppi ja turvalliset lelut, helpottavat ensimmäisiä päiviä huomattavasti.
Ensimmäinen yö uuden pennun kanssa voi olla ikimuistoinen – ja ei välttämättä pelkästään hyvällä tavalla. Kun me haettiin oma pentu kotiin, se vikisi koko yön, kunnes tajuttiin yksi olennainen juttu: se kaipasi laumaa. Kun peti nostettiin sängyn viereen ja käsi roikkui pentua kohti, tuli molemmille rauhallisempi olo. Yöstä selvittiin, mutta opimme kantapään kautta, miksi alusta alkaen tehty läheisyys on niin tärkeää pienen pennun sopeutumisessa.
Ensimmäiset päivät uudessa kodissa
Kun pentu on kotiutunut, seuraavaksi alkaa tutustuminen perheeseen ja ympäristöön. Meillä oli aluksi ajatus, että näytetään kerralla koko talo – mutta pentu jäi heti olohuoneen kynnykselle, eikä halunnut liikkua. Lopulta paljastui, että parketin ja maton rajakohta pelotti. Hiljalleen edeten, yksi huone kerrallaan ja paljon rohkaisua, pentu oppi, että maailma ei ole niin pelottava paikka. Myös lasten, muiden koirien tai vaikkapa robotti-imurin kohtaaminen kannattaa tehdä rauhassa ja pennun ehdoilla.
Rauhoittuminen ja kontaktin luominen ovat avainasemassa heti alussa. Me aloitettiin kontaktiharjoitukset jo ensimmäisenä päivänä – ei käskyjä, ei temppuja, vain rauhallista yhdessäoloa ja katsekontaktin palkitsemista. Yllättävän nopeasti pentu alkoi hakea meitä katseellaan, ja siitä oli helppo jatkaa muihin oppeihin. Tämä pieni rutiini loi pohjan koko suhteelle ja teki kaikesta myöhemmästä koulutuksesta paljon helpompaa.
Arki alkaa – mitä seuraavaksi?
Ensimmäisinä viikkoina sisäsiisteyskasvatus on yksi tärkeimmistä asioista. Meidän taktiikka oli viedä pentu ulos heti herättyä, syömisen jälkeen ja aina leikkien päätteeksi – ja palkita rauhallisesti, kun tarpeet tehtiin oikeaan paikkaan. Yllättävää oli se, miten helposti pentu oppi, kun me oltiin tarkkoja ja johdonmukaisia. Sen sijaan liian pitkät ulkoiluhetket vain hämäsivät, ja joskus parhaat onnistumiset tapahtuivat heti ulko-oven edessä.
Yksinoloharjoitukset kannattaa aloittaa heti, mutta hyvin lyhyinä jaksoina. Me tehtiin ensin niin, että mentiin toiseen huoneeseen ja tultiin takaisin ennen kuin pentu ehti edes huomata. Pikkuhiljaa aikaa pidennettiin, ja pennulle jätettiin jotain mielekästä puuhaa – esimerkiksi Kong-lelu täytettynä. Yllättävää kyllä, yksi suurimmista virheistä oli se, että oltiin liian huomaamattomia lähtiessä – ja silloin pentu hämmentyi. Nykyään me sanotaan rauhallisesti ”tulen pian takaisin”, ja se tuntuu tuovan pennulle turvaa.
Vahva alku = sujuva yhteiselo
Arjen rutiinit tuovat pennulle ennakoitavuutta ja turvallisuutta. Ruoka-ajat, päiväunet, ulkoilu ja leikkihetket kannattaa pitää alkuun mahdollisimman samoina. Me huomattiin nopeasti, että selkeät säännöt – kuten missä syödään, missä nukutaan ja mitä saa pureskella – vähensivät pentujen kokeilunhalua. Kerran yritettiin liian tiukkaa kuriin perustuvaa arkea ja päädyttiin siihen, että meillä kaikilla oli enemmän stressiä. Ystävällinen johdonmukaisuus toimi paremmin.
Koulutus alkaa heti, vaikka se ei aina siltä tunnukaan. Meidän ensimmäiset opetukset olivat asioita kuten ’istu’, ’tänne’ ja ’jätä’. Ne opetettiin leikin varjolla, ja palkittiin aina, kun pentu teki jotain toivottavaa. Yksi hauska huomio oli, että pentu oppi istumaan oven edessä odottamaan uloslähtöä, vaikka kukaan ei ollut sitä varsinaisesti opettanut – toistot ja rutiinit opettavat paljon.
